Voittaja Veikko

Vaikka kevään kisat eivät menneetkään omalta osaltani odotusten mukaan, perheemme juniori Veikko 7kk kerää voittopystejä perheen palkintokaappiin.

Eilen sunnuntaina Veikko osallistui ensimmäiseen koiranäyttelyyn Iisalmessa ja tuomarit kehuivat koiraa maasta taivaaseen;)

Titteleinä rotunsa paras pentu ja lisäksi vielä kunniapalkinto.

Olisihan se hauskaa jos bodykisoissakin meitä arvostoteltaisiin samoin termein kuin koiria. Kisan jälkeen vaan paperi kouraan ja siitä voisi sitten lukea esim; "erinomainen koko ja rungon mittasuhteet", "kaunisilmeinen pää", hyvät korvat, silmät ja pureneta", "ikäisekseen erinomainen runko ja eturinta", "liikkuu erittäin hyvin", komea kokonaisuus"...

Kesäterveisin,

-Ari-

Etsi viisi virhettä;=)

Tässä pieni kontrastikuva Nykin kisasta.

Dennis Wolf, kisapaino noin 120 kiloa ja sitten Genarro Brigante(oikealla), kisapaino ehkä noin 60 kiloa..

Molemmille pitään nostaa hattua, mutta toinen näistä kavereista olisi "ehkä" voinut jäädä kotiin näistä geimeistä.

Olin muutenkin yllättynyt 2-4 kaverista, jotka olivat mukana ammattilaisina tässä ammattilaiskisassa. Kaikki olivat kyllä ihan kovia kavereita mutta väärässä kisassa kokonsa puolesta.

No, toisaalta tämä kertoo siitä, että kaverit ei turhia kainostele ja uskaltavat lähteä mukaan ja jaksavat vetää kovan dieetin läpi, vaikka kisakumppanit ovat kaksi kertaa kovempia.

Monissa kansallisen tason jenkkihuipuissa tämä herätti myös kovasti kummastusta, sillä ameriikassa on suhteellisen vaikeaa saada pro-kortti ja päästä kisaamaan ammattilaisena.

Marvelous Melvin

Ylivoimaisesti hauskimmat hetket koettiin aina silloin kun Melvin Anthony oli seurassamme.

David oli jo aikaisemmin kertonut paljon minulle tästä koomikosta ja hän sanoin monta kertaa, että odotahan kun tapaat Melvinin...

Kyllä täytyy sanoa, että tällä kaverilla on varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia elokuva-alalla jos vain itse haluaa;) On nimittäin sen verran vakuttavaa tuo ulosanti ja käyttäytyminen kaikinpuolin. Juttua tulee koko ajan ja puhe on niin nopeaa ja värikästä, että jo se sinällään alkaa naurattamaan. Itseasiassa Melvin kertoikin, että häntä on jo pyydettykin johonkin leffaan.. mutta se juttu jäi sit jotenkin kesken..

Melvin asusteli samassa kerroksessa meidän kanssa ja viikonlopun aikana kerettiin turisemaan jos jonkinlaista. Kaveri aikoo kilpailla syksyllä Olympiassa ja kunto vaikutti vuodenaikaan nähden varsin kovalta. Hän kertoi, ettei ole aiemmin ollut näin massiivisessa kunnossa offseasonilla. Offi-kunnoksi hän oli yllättävän tiivis jos vertaa moneen muuhun kaveriin, mutta tietenkin tässä täytyy taas todeta, että näillä tummilla kavereilla on kyllä ihan erilainen lihaserottuvuus kuin meillä vaaleammilla;)

Melvin oli viikonloppuna edustamassa sponsiriaan MuscleTech:ia ja hän kävi mm. kisalavalla jakamassa Kai Greene:lle palkinnon kisan parhaista hauiksista (käsistä). Lavalla Melvin vilautti vähän kuntoaan ja heitti parit "riverdance" poseeraukset...ja yleisö tykkäsi.

Myös Melvinillä on ollut ongelmia olkapäiden kanssa ja häneltä operoitiin tuossa muutama kuukauisi sitten samanlainen kiertäjäkalvosinvamma kuin itseltäni on operoitu molemmista olkapäistä. Oikeastaan melkein kaikille näille pro-kavereille, joita olen tavannut, on tehty jossain vaiheessa jotain olkapääleikkauksia eli kyseessä on myös ammatilaispiireissä varsin tyypillinen vamma.

Melvin pyöritteli päätään aina kun kävelin hänen edellään ja tuhisi "God damn, what-a f--king freakie calfes!!" "Jos minulla olisi tuollaiset pohkeet, tekisin vaikka mitä temppuja Olympiassa;)"

Nuo minun pohkeet oli muutenkin aina se ensimmäinen puheenaihe, jos satuin olemaan shortsit jalassa ja ihmettelyä riitti tosi paljon. Kerroin sitten, että niitä on kyllä ihmetelty "liiankin" paljon myös kotimaassa. No, anyway, hyvä että edes joku lihasryhmä on aiheuttaa kadehtintaa jopa maailman huipuissa;)

..mutta tosiaan, kuten sanoin, ei tule pitkä aika Melvin "Marvelous" Anthonyn seurassa;)

-a-

Evan Centopani

New York:in kisaviikonloppuna tapasimme myös Evan Centopanin, joka kilpaili viime vuonna samaan aikaan Davidin kanssa. Käytiin ennen aamukisaa syömässä Evanin ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja rupateltiin niitä näitä treenistä, kilpailemisesta yms...tietenkin;) Evan oli tosi kiinnostunut Suomesta ja kyseli kovasti mm. millaista suomalainen ruoka on ja onko elämä kallista täällä. Kerroin, että ruoka on kyllä hyvää mutta hintataso "hieman" eri kuin jenkeissä.

Evan on vasta 23 -vuotias ja hän oli juuri kirjoittanut hyvän sponsorisopimuksen tälle vuodelle. Tavoitteena hänellä on kilpailla tänä syksynä ja samalla lunastaa ammattilaiskortti(!)

Voin kertoa, että Evan on aika vakuuttavan näköinen kaveri tuon ikäiseksi. Käsivarresta löytyy mittaa 24 tuumaa eli noin 60cm!!!

Olen varma, että tästä kaverista tullaan vielä kuulemaan ja paljon..!

Selkätreeni MetroFlex:lla

Branch palasi New York:sta kuvausten jälkeen keskiviikkona ja sitten torstaina oli taas ohjelmassa selkätreeni Metroflex:lla.

Treeni oli äärettömän kova ja varmasti kovin selkätreeni mitä olen koskaa tehnyt! Tehtiin kymmenen liikettä, joissa jokaisessa neljä sarjaa(!!), toistot 10-15!! Siitä voi jokainen miettiä ja laskea mitä tuo käytännössä tarkoittaa.

Alussa en tiennyt millainen treeni on tulossa ja tein kaikki liikkeet täysillä aivan loppuun saakka. Jossain vaiheessa viidennen tai kuudennen liikkeen kohdalla aloin jo toivoa treenin loppua mutta edessä oli vielä monta sarjaa. Tein kaikki sarjat sisulla, hammasta purren mutta kylläpä täytyy sanoa, etten juuri muista mitään treenin lopusta:)

Treenin jälkeen Branch sanoi, että selvisit hyvin "testistä" ja toivotti tervetulleeksi "perheeseen". En heti tajunnut mitä hän tarkoitti, mutta sitten myöhemmin selvisi, että lähes kaikki kaverit, jotka ovat treenanneet jalkoja tai selkää Branch:in kanssa, ovat lopettaneet treenin jo puolessa välissä tai aikaisemmin. No, täytyy myöntää että en olisi pystynyt tekemään enään yhtään liikettä tämän setin jälkeen ja olin tosi huojentunut kun treeni lopulta päättyi.

Minulla on tosi hyvä kuvasarja tästä treenistä, jonka Davidin puoliso Amber taltioi meidän riehuessa. Laitan kuvia myöhemmin kun saan muokattua niitä vähän pienemmiksi.

Vielä kolme päivää treenin jälkeen selkä on kuin halolla olisi hakattu eli nyt sain ainakin jotain uutta oppia siitä miten lihoja tehdään..

Lisäksi Branch neuvoin muutamia tosi hyviä kikkoja ja erikoistekniikoita selkätreenistä. ERITTÄIN motivoiva, joskin tuskallinen kokemus oli tämä selkätreeni;)

Palatan taas.

-Ari-

Vauhtia ja vaaratilanteita Time Square:lla!!

Pro Show:n jälkeen sunnuntaina meillä oli koko päivä aikaa kierellä New York:ssa.

Eihän yhdessä päivässä kerkeä monessa paikassa käymään mutta kuitenkin jonkinlaisen pintakosketuksen kerkesin kyllä saamaan Isoon Omenaan...

Aamupäivällä kävimme mm. katsomassa WTC tornien paikkaa. Vaikka tästä terrori-iskusta alkaa olla jo seitsemän vuotta, paikalla on edelleen vain suuri rakennusmonttu, jossa tehdään pohjatöitä uudelle entistä suuremmalle rakennukselle. Paikalle oli tehty muistomerkki ja siellä oli paljon erilaista kuvamateriaalia 11. syyskuuta päivän tapahtumista. Pitkät nimilistat kertoivat järkyttävää tarinaa siitä, miten paljon paikalla olleita ihmisiä ja pelastustyötekijöitä menehtyi tuona traagisena päiväna. Kyllä se vähän hiljaiseksi veti kun näki koko alueen ja nuo kuvat..sai jonkinlaisen kuvan siitä miten valtava tuo kaksoistornirakennus on todellisuudessa ollut.

Tämän jälkee napattiin taksi ja lähdettiin kohti Time Square:a, vilkasta ostoskatua, jossa on tuhansia kauppoja, ravintoloita ja nähtävää vaikka moneksi päiväksi. Matka Time Square:lle muuttui melkoiseksi painajaiseksi kun taksia ajanut tummaihoinen kaveri päätti viedä meidät vähän normaalia nopeammin perille. Hikikarpalot nousivat otsalle kun vauhti nousi ajoittain reiluun 100 mailiin tunnissa(160km/h!!) ja liikennettä oli aivan sairaan paljon. Hirveitä jarrutuksia ja kiihdytyksiä, autolla, joka ei tosiaankaan ollut missään huippukunnossa. Tuli vaan mieleen, että minkänlainen kyyti olisi ollut jos tämän idiootti olisi saanut kunnon auton alleen. Kun tulimme perille, kaveri kertoili innoissaan, että hänen unelmanaan on joskus päästä ajamaan ralliautoa tai formulaa..voi pyhä jysäys!;)

No, onneksi ei sattunut mitään ja seuraava taksikuski oli jo vähän rauhallisempi.

Tämmöistä siis Isossa Omenassa. Mukava paikka kaiken kaikkiaan ja varmasti täytyy mennä toistekin ihan ajan kanssa tutustumaan paikkoihin, sillä nähtävää on tosi paljon.

NY Pro Show Finaali

Iltakisa alkoi noin 20.00 ja nyt väkeä suorastaan tulvi ovista ja ikkunoista. Tribeca Centerin auditorio oli lähestulkoon täynnä kun kilpailijat otettiin esittelyyn. Kisa alkoi vapaaohjelmilla ja kaikki 16 kilpailijaa saivat esittää vaparin ja sen jälkeen valittiin viisi parasta finaaliin.

Vapaaohjelmista mieleenpainuvimmat esitykset olivat Branch Warrenin, Denis Jamesin ja parhaana Kai Greene:n vaparit. Greenen vapaaohjelma oli jotain sanoinkuvaamatonta(!). Aivan käsittämättömän tyylikästä poseerausta, liikkuminen mahtavaa..todella mieleenpainuva show. Lisäksi Kai Greene:n fysiikka on jotain sanoinkuvaamatonta. Ehdottomasti friikein lihaserottuvuus yläkropassa, mitä olen kellään nähnyt; säikeitä joka paikassa ja sellaisia näkyviä yksityiskohtia, mitä ei näe muuta kuin anatomiankartassa. Olisin toivonut tämän kaverin ehtottomasti top 5 ryhmään ja sitä kautta Olympiaan, mutta siihen on vielä monta mahdollisuutta ennen syksyä.

Silvio Samuel esitti myös hyvän vaparin ja tämä mukava "pieni" mies sai kovat suosionosoituksen yleisöltä.

Myös King Kamalin vapaaohjelma oli ihan jees, mutta kun ne lihakset puuttuu, niin siinä ei hirveesti "moonwalkit" auta. Onhan Kamali ihan kova kaveri jos on kunnossa mutta nyt hän oli lähes kauttaaltaa hyvin pehmeä ja "vetinen"

Branch:in kunto parani jonkin verran illan kisaan kun samalla (mielestäni) Dennis Jamesin kunto huononi selkeästi..tai sitten Deniksen taistelutahto katosi jonnekin. Joidenkin puheiden mukaan James oli ollut muutaman pisteen johdossa aamun jälkeen mutta iltakisassa hän oli jotenkin "laimea"

Toinen Dennis, Wolf oli kova sekä aamulla että illalla ja yleisö piti yllättävän kovaa ääntä aina kun tämä Saksan pitkä jätti asteli lavalle ja vertailuihin. Wolf:in väri olisi voinut olla reiluusti tummempi ja uskon, että jos näin olisi ollut, olisi sijoitus jopa voinut nousta yhden pykälän.

No, joka tapauksessa kisan selkeä ykkönen oli loppujen lopuksi Branch Warren, joka oli tasainen kaikilta osa-alueilta. Aamukisan jälkeen sijoitukset olisivat periaatteessa voineet olla kärkikolmikon osalta millaiset tahansa mutta jos katsotaan lihasmassaa, erottuvuutta(tiukkuutta), esiintymistä ja kokonaispakettia, kyllä Branch tässä kisassa voittonsa ansaitsi. Branch:in keskivartalo oli huomattavasti tiiviimpi ja kapeampi kun Dennis Jamesin. Wolfin fysiikka on varmasti paras näistä kolmesta mutta hän kaipaa vielä hieman lisää lihasmassaa, jotta nämä edellä olevat kaverit kaatuu. Wolfin kehitys on kyllä ollut sitä luokkaa, että uskoisin hänellä olevan täydet mahdollisuudet top vitoseen syksyn Olympiassa.

Kun finaalin kärikaksikko seisoi lavalla ja voittajaa alettiin kuuluttaa, oli salissa hetken niin hiljaista, että olisi kuullut ruohonkin katkeavan. Kun Dennis James julistettiin toiseksi, alkoi valtava mylläkkä ja puoli salia nousi seisten osoittamaan suosiotaan Branch Warrenille.

Kisan jälkeen mentiin onnittelemaan Branchia backstagelle ja siellä hän olikin Muscular Development-lehden haastattelussa. Branch oli todella iloinen voitostaan ja kertoi heti, että hän todella tarvitsi tätä voittoa juuri nyt.

Kun lähdettiin takaisin hotellille, meitä odotti Tribeca Centerin pihassa noin 15 metriä pitkä valkoinen Cadillac Escalade, jonka yksi Branchin tutuista oli vuokrannut voitonjuhlia varten.

Voi helevetti mikä auto!!!!

No, siitä sitten hotellille suihkuun ja sitten syömään.

Voitonjuhlat jatkuivat pitkälle yöhön...vaikka Branch:lla olikin MD:n kuvaukset jo kuudelta seuraavana aamuna;)